Luku 2

Dorothy tunsi äkisti jotain lentävän kasvojaan päin. Hän avasi kivuliaasti silmänsä ja näki, jonkun heittävän toisen mädän munan ja tomaatin häntä kohti. Hän oli keskellä toria, jossa ihmiset pilkkasivat häntä.

"Ozin nimeen, lopettakaa!" Pormestari huusi, samalla juosten Dorothyn luo. "Luoja varjele, olen pahoillani tästä kaikesta. Meillä on ollut pahoja aikoja ja ihmiset ovat erittäin kireitä," hän selitti, samalla avaten Dorothyn köysiä.

Hän antoi murhaavan katseen parin kyläläisen kohdalle ja nämä tiesivät, että huomenna he roikkuisivat puusta hirtettynä…

"Minä tahdon mennä kotiin…" Dorothy itki hiljaa.

Ei niin että hänen koti olisi ollut yhtään parempi, mutta siellä hän ainakin tiesi kuka oli vihollinen ja kehen pystyi luottamaan.

"Ei, mutta, et ole täältäpäin, ethän? Sinun vaatteesi… Sinun puhetyylisi… Olen pahoillani tyttöseni, mutta en voi auttaa sinua. Mutta tiedän yhden joka voi," Pormestari puhui, vapauttaen viimeisen köyden Dorothyn ympäriltä.

"Kuka?" hän kysyi.

"Oz," Pormestari vastasi, melkein huumassa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ne sanat kaikuivat Dorothyn mielessä, kun hän käveli pois.

"Seuraa keltaista tietä," oli hänelle sanottu.

Tie oli tosiaan keltainen. Kuvottavan, oksettavan keltainen.

Hänen tietämättään, pormestari puhui kristallipalloon kun hän oli poistunut ja sanoi "Mestari Oz. Se tyttö on tulossa sinun luoksesi, kuten halusitte."

Dorothy liikkui pitkin tietä. Hän ihaili tämän maailman kauneutta. Se oli aivan kuin vanhan ajan lasten kirja taikka maalaus. Äkkiä, hän näki jotain makaavan edessään. Se oli vanha variksen pelätin. Kun hän aikoi mennä sen ohi, se tarrasi häntä kädestä ja pyöräytti vasenta silmää ympäri kuopassa.

"Auta minut ylös penska!" se sanoi, avaten suunsa antaen muutaman heinän valua ulos, aivan kuten kuola.

Dorothyä pelotti, joten hän teki niin kuin hänelle oli sanottu.

"Ahahaha…. SILMÄMUNA KEITTO!!!" olio nauroi, melkein kaatuen uudelleen.

Dorothyä pelotti. Hän tiesi, että tämä henkilö ei ollut järjissään.

"Tuota… Kuinka joku voi olla noin hauska?" hän kysyi, yrittäen kehua tätä miestä. Hänelle alkoi tulla hetki hetkeltä selvemmäksi että variksenpelätin oli mies.

"Erikois hoidot! Tohtorit laittavat tyypin pöydälle ja sitten…. Hahahaha….. Ne pistävät sähki…. Sahk…. Ukkos koneen pään viereen ja BAM! Hauska!" Variksenpelätin vastasi, ottaen päästään kiinni ja päästäen sähköisiä ääniä.

"Sinun…. Aivosi grillattiin? Voi…. Sinä poloinen olento…." Dorothy sanoi, tuntien oikeasti surua tämän puolesta.

Miksi tätä oliota kidutettiin tällä tavoin?

"Hei, minä tiedän. Olen menossa tapaamaan Oz taikuria, joka on huhuttu tietävän kaiken. Ehkä hän voisi auttaa sinua?" hän äkkiä kysyi.

Variksenpelätin oli hetken hiljaa.

"Joo, ehkä hän osaisi! Hänhän se olikin, joka teki minulle tämän!" Variksenpelätin vihdoin vastasi.

SAMAAN AIKAAN…

Mies, metallista tehdyssä kuoressa nojasi seinää vasten, samalla kun hän lepäsi veristä kirvestään vasten. Täydellinen soturi. Syntynyt tappamaan ja tuhoamaan. Ja hän ei tuntenut sääliä, koska hänellä ei ollut lainkaan tunteita, mikä tekisi kenestä tahansa muusta ihmisen. Hänellä oli työ. Hänen piti putsata kaupunki apinoista. Hän ajatteli, ei, hän TIESI tämän olevan miksi Oz oli hänet luonut. Tappaakseen. Ja tappaakseen… Ja tappaakseen, kunnes hänen kirveensä oli punainen isäntänsä vihollisten verestä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rautamies heilautti kirvestään uudelleen. Ja uusi apina kuoli. Hän nosti kirveen ja murskasi yhden apinan ja löi kätensä toisen läpi. Veri kastutti hänen haarniskansa ja hänen tunteettomat kasvot eivät näyttäneet vihaa taikka inhoa. Ne puhuivat halusta suorittaa tehtävä.

Tuntui kuin tunteja olisi kulunut, mutta se oli todellisuudessa vain pari minuuttia, ennen kuin Rautamies oli puhdistanut koko kaupungin. Onnitellen itseään hyvin tehdystä työstä, hän päätti palata mestarinsa luo.

Mutta hänen tietämättään, yksi apina ei ollut kuollut kokonaan. Se meni miehen luo ja löi miestä nivelten kohdalle. Kuului pieni metallinen ääni ja pienen pieni pala lensi pois. Apina lensi pakoon, jättäen Rautamiehen taakseen. Ironisesti Rautamies, ei voinut liikkua ilman tuota osaa.