Ihmemaa Oz luku 1

Varoitus! Tarina sisältää kohtauksia, jotka saattavat järkyttää KETÄ TAHANSA. Lukijan, ei tulisi olla liian nuori taikka heikkohermoinen.

Oli kylmä ja pimeä yö…..

Dorothy käveli pitkin katuja. Lumi oli jo alkanut sulaa ja vesi muodosti pieniä puroja, jotka tanssivat tiensä viemäriin. Hän veti takkinsa kiinni tiukemmin, hänellä oli vielä kylmempi kuin äsken. Mutta hän pelkäsi liiakseen mennä kotiin, hän oli liian peloissaan kohdatakseen äitinsä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hänen miehensä kuoleman jälkeen, Dorothyn äiti alkoi juoda paljon. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, hänestä tuli väkivaltainen ja melkeinpä brutaali, kun hän oli juovuksissa.

"Dorothy? Kultaseni, menisitkö ja ostaisit minulle pullon viinaa?" hän kysyi, kun Dorothy yritti hiipiä hänen ohitseen.

Dorothy kääntyi hitaasti katsomaan äitiään, joka oli juuri noussut seisomaan lempi tuolistaan.

"Mutta äiti, miten saan rahat siihen?" hän kysyi.

Siinä samassa, Dorothyn äiti läimäytti häntä.

"Vaikka perseelläsi! Jos tulet tänne ilman juomaani, tapan sinut! Ymmärrätkö Dorothy? TAPAN SINUT!!" hän huusi omalle lapselleen.

Dorothy käveli pubia kohti, pidellen hänen kivuliasta poskeaan. Hän kuivasi hänen kyyneleet äkkiä hanskoillaan, koska hänellä oli jo tarpeeksi kylmä. Hän astui pubiin sisään ja haistoi sen kammotavan alkoholin löyhkän, joka tervehti häntä. Hän inhosi heitä. Hän inhosi heitä kaikkia.

"Hei tyttö, etkös ole liian nuori juomaan?" Baarimikko pilaili, vetäen pullon pois Dorothyn läheltä.

"Pyydän herra… Antakaa se minulle, teen mitä vain." Dorothy rukoili, yrittäen peittää poskensa.

"Hei pojat, nyt keksin!" yksi mies sanoi, nousten ylös, ennekuin hän jatkoi "Tehdään Dorothy avustus! Me keräämme hänelle rahat viinaan ja hän joutuu riisumaan mekkonsa." hän nauroi.

Siihen nauruun liittyi pian muutkin baarin asiakkaat.

"Mitä?… Mutta on niin kylmä…" Dorothy protestoi, äkkiä pistäen kätensä ikään kuin suojatakseen itseään.

"Niin, mutta tahdot sen viinan, etkö? No, kuka on valmis maksamaan?" nauraja kysyi.

"Minä olen," yksi mies sanoi ja laittoi kolikon tiskille.

Hänellä oli ajamaton parta ja hänellä oli likainen tukka. Hän katsoi Dorothyä tavalla mikä sai hänet haluamaan juosta pakoon. Pian, kaikki muutkin asiakkaat antoivat osansa ja pian, koko rahamäärä oli kerätty. Ja Dorothy joutui tekemään hänen osuutensa, hän otti hänen mekkonsa pois pieneksi ajaksi, otti viinan ja häipyi äkkiä pukien vaatteensa ylleen, samalla kun hänet naurettiin ulos baarista.

Hän inhosi heitä. Hän inhosi heitä kaikkia. Äkkiä kuitenkin, hän pysähtyi. Hän oli varma, että oli kuullut pienen äänen. Pian, pieni koiran pentu tuli roskisten takaa ja antoi pienen nuolaisun tytön kylmyydestä vapiseville jaloille. Dorothy nauroi. Koiran turkki oli kauniin valkoinen, aivan kuten lumi heidän ympärillään.

"Minun nimeni on Dorothy. Ollaan ystäviä," Dorothy puhui koiralle ja nosti sen hänen takkinsa sisään.

"Mikset ole ystäviä minun kanssani myös?" ääni äkkiä kysyi.

Dorothy kääntyi ja näki saman parrakkaan miehen baarista, joka äkkiä tarrasi hänen ponin hännästä ja veti häntä lähemmäs.

"Näytä miten nuolet tikkareita." mies nauroi, kurottaen omiin housuihinsa.

Yht äkkiä, kuului matala karjaisu. Ja se ei tullut pennusta.

Kumpikin Dorothy ja mies pysähtyivät ja olivat ihan hiljaa.

Toinen karjaisu.

Kujakoiria.

Nämä kaksi ihmistä olivat tulleet niiden alueelle. Eivätkä pääsisi elävän ulos.

Äkkiä, kaksi koiraa puri miestä kädestä ja rinnasta. Dorothy pääsi ottamaan kiinni pennusta ja juoksemaan.

"Auta minua!!" hän kuuli miehen huutavan.

Hän näki kuinka koirat yrittivät repiä miehen kappaleiksi, yksi koira roikkuen nivusista, toinen kädestä, ja kolmas kurkusta.

"Toivon että kuolet ja päädyt helvettiin!!!" Dorothy kirkui ja juoksi kotiin.

Mutta koira oli jahdannut häntä. Se otti kiinni hänen jalastaan ja sai hänet pudottamaan pullon. Ovi avautui ja vihainen Dorothyn äiti tuli ja potkaisi koiran pois joka päästi kivuliaan vaikerruksen käpertyen portaitten viereen.

"Lutka!" hän huusi ja yritti tarrata Dorothyä, mutta Dorothy pääsi pakoon.

Dorothy inhosi häntä. Hän inhosi itseään. Mutta nyt, hänellä oli sentään uusi ystävä.

SAMAAN AIKAAN

"Mestari!" sinihiuksinen mies huusi, juosten pitkin smaragdi linnan halleja. "Mestari, se on noita! Hän on palannut!" hän totesi, pelokkaalla äänellä

"Mitä? Luulin että valittu tappoi hänet ikuisuuksia sitten," Oz sanoi, nousten hänen valtaistuimeltaan.

Hän siirtyi pienen kristalli pallon luo ja katsoi pitkään, nähden poltetun kylän, missä siivekkäät ihmiset, joilla oli apinan muodot tappoivat ihmisiä.

"Joten hän tosiaan on tullut takaisin." Oz huokaisi.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Dorothy käveli pitkin kaupunkia. Hän oli melkein jäätynyt jo, ja nojasi seinää vasten, haukkoen henkeään.

"Niin kylmä…" hän yski.

Pentu hänen takissaan värisi ja hakeutui lähemmäs Dorothyä, epätoivoisesti yrittäen pysyä elossa.

Mutta äkkiä… Äkkiä, tuli valo Dorothyn silmien eteen. Hän ymmärsi, että valo kutsui häntä aivan kuin jokin mystinen voima olisi sen takana. Hän kurotti valoa kohden, ja Dorothy pystyi tuntemaan maailman hänen ympärillään pyörivän ja hänen elämänsä ei olisi enää koskaan samanlainen.

Luja tömähdys tuli, kun hän putosi maahan. Hän katseli ympärilleen, lumi oli poissa. Kaikkialla oli pitkät pellot vihreää ruohoa ja kauniita kukkia. Jälleen, hän luuli kuolleensa ja päässeensä taivaaseen. Mutta tämä ajatus ei kauan kestänyt, kun kaunis vihreä ruoho alkoi värjääntyä punaiseksi. Hän käänsi katsettaan alas ja kirkaisi. Hän oli pudonnut suoraan jonkun vanhan naisen selkään, taittaen hänen niskansa ja tappaen hänet hetkessä.

"SINÄ!!! Kuinka saatoit tappaa noidan siskon?" yksi kyläläinen huusi kauhuissaan, nähdessään Dorothyn.

"Nyt koko kylämme on vaarassa! Hän kiroaa meidät iki ajoiksi!" toinen kyläläinen sanoi.

Nainen lähellä alkoi itkeä. Dorothy ei tiennyt mitä tehdä tai sanoa.

"E… En tiedä missä olen tai keitä te olette, mutta olen pahoillani. Tulin tänne hohtavan valon takia ja…" hän alkoi selittää, muttei koskaan päässyt lauseen loppuun kun äkkiä joku yleisöstä huusi
"Hän tietää taikuutta! Hänen täytyy olla noidan kätyri!"

Ennen kuin Dorothy pystyi puolustamaan itseään, joku löi häntä päähän kovaa ja kaikki pimeni.