Kuka olen, sillä ei ole väliä tällä hetkellä. En aio kertoa motiivejani, enkä aio kertoa itsestäni. Aion pelkästään kertoa sinulle mitä minun ihanalle nukelle kävi kuukausien valmistelujen jälkeen. Sinä saatat tuntea minut tai et... Ja jos jotenkin tunnistat minut.. Olen jo ottanut sen huomioon ja tulen vierailemaan luonasi, hyvin, hyvin pian.” – Ote kirjeestä joka löytyi rikos paikalta.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Piilo paikastani, näin kuinka ihana liha nukkeni, Kari Kamiya oli lähdössä kotiin koulusta. Näen, kuinka hän puheleee ystävien kanssa ja lähtee koulu alueelta; minne hän on menossa ei ole tärkeää. Ainoa millä on merkitystä on se että hän on yksin. Voin vain olettaa ettei hän ymmärrä mitä on tapahtumassa. Mikä on juuri mitä olisinkin halunnut; nyt mikään ei voi estää minua.
Odotan pienen ikuisuuden, kunnes ihmiset hajaantuisivat tarpeeksi jotta me olisimme kahden. Nousen pois paketti autostani, kloroformi rättä oikeassa kädessäni, hiipien hänen taakse. Pidin huolta etten päästäisi yhtään ääntä; en edes hengittänyt peläten että se säikäyttäisi rakkaani. Kun olin tarpeeksi lähellä, otin kiinni hänen lantioista ja vedin häntä minua kohti samalla painanen rättiä hänen kasvojaan vasten. Hän yritti huutaa tuloksetta ennen kuin kemikaalit saivat hänet pyörtymään syliini. Minua kohtasi suuri adrenaaliini humala. Vaikka olin tehnyt tämän ennenkin, se tunne ei koskaan kävisi tylsäksi.
Muutaman tunnin päästä hän heräsi, minun kotonani. Katsoin häntä tuolistani, samalla kun hän hieroi silmiään. Hänen kasvoistaan näkyi että hän oli vielä tokkurassa kemikaalien takia.
”Hyvää iltaa neiti Kari. Miten mukavaa että heräsit,” puhuin hänelle, samalla kun otin kauko säätimen käteeni ja nousen seisomaan. Hän huutaa nimeni ulos kun kävelen hänen näkyviin, mikä tuotti minulle nautintoa että hän muisti minut.
”Mitä tämä tarkoittaa??!” hän huusi, puhdas kauhu kuuluen hänen äänestään. ”M-Missä minä oikein olen? Mitä sinä aiot tehdä minulle?”
”Älä huoli,” rauhoittelen häntä, samalla kun hymyilen kun osoitan läheistä Tvtä kaukosäätimellä ja painan ’play’ nappia. ”Rentoudu ja katso pieni kotivideo jonka olen tehnyt.”
Hänen kauhistuneet kiljaisut sekä parkaisut kun hän katsoi minun ’vierailuani’ Soran luona olivat korvaamattomia. Elokuvassa ei ollut ääntä, mutta oli helppo huomata milloin tyttö huusi, koska joka kerta kun hän avasi suunsa, hänen leikelty kielensä näkyi jonka olin nylkenyt aiemmin peruna veitsellä. Hän huusi lujaa samalla kun raiskasin häntä, hänen verensä juosten hänen jalkojaan pitkin. Pidin lujaa kiinni hänen lantioistaan, samalla kun työnsin häntä edes takaisin minun pitkän elimeni päällä. Hänen kätensä ja jalkansa yrittivät epätoivoisesti vapauttaa hänet, mutta vahvat nahkaremmit pitivät ne paikallaaan. Muistan miten kerroin koko ajan miten iso huora hän oli, ja miten paljon hän nautti siitä että raiskasin hänet tällä tavoin. Hymy kasvoillani, minä otin kiinni hänen kurkusta ja hän voihkaisi viimeisen kerran, samalla kun hänen kätensä vielä nykviät ennekuin hän menetti tajuntansa.
Seisoin Karin vieressä hetken hiljaisuuden kera, antaen videon upota häneen. Tämän jälkeen pistin käteni hellästi hänen pään päälle, silittäen sitä ”Tämä tapahtui vain pari päivää sitten... Etkö yhtään miettinyt mihin hän oli yht äkkiä kadonnut?”
Se oli tällä hetkellä kun hän hajosi henkisesti, kyynelten alkaen virrata hänen silmistään samalla kun hän laski päätään alas, pystymättä katsomaan minua taikka videota enempää. ”Kyllä... Mutta… En koskaan odottanut mitään tälläistä…”
Vedin häntä lujaa tukasta, tuoden hänen katseensa takaisin televisioon, pakoittaen hänet näkemään loput elokuvasta. Kuva pätki hieman, kun vedin esiin veitsen ja vein sen Soran pehmeälle vatsalle. Toin elimeni pois hänen reiästä, samalla kun veitsi lävisti hänen ihonsa, tehden ison aukon hänen mahaansa. Vedin veitsen äkkiä pois ja aloin repiä haavaa isommaksi paljain käsin, jolloin hänen sisälmykset tippuivat minun syliini. Hymyilin kameralla samalla kun aloin panemaan niitä ja kuiskasin ”Senkin huora, jopa sisälmyksesi tahtovat kyrpää,” vaikka Kari ei kuullutkaan tätä.
Huora pystyi vain päästämään matalaa korinaa, hänen silmänsä tuijottaen kattoon. Verta vuosi hänen suusta, sekoittuen hänen sylkensä kanssa. Hän oli jo laskenut alleen, hänen ruuminsa juuri ja juuri pitäen hänet elossa. Ei kestänyt kauan enenkuin minulta tuli, minun kuuma nektarini täyttäen hänet sisältä, tahrien ne valkoiseksi. Vedin itseni pois hänestä, samalla kun kokeilin hänen pulssia; hänen sydämmensä löi vielä juuri ja juuri. Hän ei kestäisi enää kauan.
Elokuva päättyi kun nousin pois hänen melkein kuolleen ruumin ääreltä, hänen ihonsa syljen, veren, ja sperman tahrima. Minun mielessäni ajatteli mikä kidutuksistani sai hänet menettämään elämän halunsa, mutta en välittänyt paljoa. Tämä nainen ei ollut se jota halusin. Hän oli vain esine jota käytin pelottaakseeni Karia… Hän jota olen aina halunnut.
Kari alkoi kiljumaan
hysteerisesti, kyynelten virratessa alas hänen kasvojaan, hänen
käsien yrittäen vapauttaa itsensä minun otteesta. Hän
itse asiasa pisti tosi paljon kamppoihin, joten minun oli tuotava
veitseni hänen kurkulle, sen terävän kärjen
tehden pienen jäljen ja hieman verta vlauen. Se rauhoitti häntä
huomattavasti, toistaiseksi.
”Pyydän... Älä tapa minua..” hän rukoili, itkemisestä punoittavat silmät minua katsoen, ”Pyydän.... Min.... Minä annan sinun tehdä mitä tahansa tahdot....”
Tyydyttynyt ilme kasvoillani, otin kiinni hänen kädestä ja kävelin yhden lippaan luona täynnä minun ‘lelujani’, samalla kun veitseni oli vielä hänen kurkkua vasten. Hetken etsinnän päästä, löysin jotain mikä olisi täydellistä.
“Ota paitasi pois,” käskin häntä samalla kun päästin kätensä irti. ”Ja tissi liivisi myös.”
Armaani teki juuri mitä käskin ja nosti hänen paitansa päänsä yli. Osoitin hänelle että heittää sen taaksensa ja hän teki niin samalla avaten rintaliivinsä saaden ne tippuen maahan vapauttaen hänen pienet hyvä muotoiset rinnat. Hän itki todella kovaa… Poloinen varmaan luuli että tappaisin hänet. Hän oli väärässä… En aikonut tappaa häntä pitkään aikaan…
Hitaasti nostin pienen kalastus koukun lipastosta ja ennenkuin hän ehti tehdä mitään, työnsin sen äkkiä hänen vasempaan rintaansa, lähelle nänni aluetta. Hän kiljui ja yritti estää minua, veitsen painuen syvemmälle hänen kurkkuunsa. Hän äkkiä ymmärsi että rimpuilu satuttaisi vain enemmän. Kun koukku oli mennyt täysin rinnan läpi, aloin tehdä saman toiselle tissille samalla kun hän kiljui ja huusi puhtaasta tuskasta.
”Olet ensimmäinen tyttö jolla on tissi lävistys. Eikö se ole jotain mistä pitäisi olla ylpeä?” pilkkasin häntä ja hän vastasi nyyhkyttämällä pelosta.
Äkinnäisellä työnnöllä, heitin hänet lattialle samalla kun nappasin lipastosta pari minun nahka remmiä. Hän yritti nousta voihkien, samalla kun menin polvilleni ja sidoin hänen kädet ja jalat. Samalla aikaa, minun vapaa käteni silitteli hänen jalkaansa, poistaen kengät ja sitten sukat. Kun jalat olivat sidottu, aloin kutittaa hänen jalkoja hieman; hänen jalkansa olivat aina olleet herkimpiä alueita ja halusin löytää kohdat joissa hän kutisi eniten. Ei kestänyt kauan kunnes hänen nauruns kertoi että löysin sen. Nousin ylös ja menin lipastolle taas, etsien kunnes löysin pussillisen nastoja. Menin takaisin hänen jalkojen luo ja aloin työntää niitä hänen jalkoihin, yksitellen. Hän rimpuil, itki tuskasta, samalla kun pari ei haluttua naurua pakeni vielä hänen kurkustaan. Näillä jaloilla hän ei pystyisi juoksemaan pakoon.
Otin veitseni taas
kerran esiin ja kävelin hänen käden luo. Laitoin
veitsen hänen pikku rillin kynnen alle ja aloin vääntämään,
pitäen mahdollisimman kauan aikaa jotta hän tuntisi sen.
Siirryin kynsi kynneltä, irroittaen ne kokonaan veitsellä.
Kun hänen kyntensä olivat pois, menin viimeisen kerra
lipaston luo ja otin voima pihdit. Laitoin sen hänen pikku
rillin ympärille ja painoin, murskaten hänen luun täysin.
Kun olin tehnyt tämän joka sormelle, hän pyörtyi
tuskan ja pelon yhdistelmästä.
Mutta hauskuus oli vasta tulossa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Avasin hänen siteensä ja sidoin hänen kätensä hänen niskansa taakse niin että hän roikkui katossa olevassa koukusta. Nostin häntä hieman ylös ja pistin remmin lukkoon, niin että hänen kätensä osoittivat suoraan ylös. Päätin pukea nukkeni ja laitoin karhunraudat hänen nilkkoihin, niiden piikkien lävistäen hänen nilkkansa. Hänen kulmakarvansa värähti mutta hän ei harmikseni herännyt. Kun olin varmistanut että hän oli täysin sidottu muutamalla lisä ködellä, otin minun pitkän mettalli putken johon olin liimannut parta veitsen teriä.
Ensimmäiset iskut
saivat terät uppoaman hänen nuoreen, pehmeään
ihoonsa, herättäen hänet huutamaan kärsimyksestä,
hänen ruuminsa yrittäen vapautua koukusta, samalla kun löin
uudestaan. Ja uudestaan. Palasia hänen lihaa lensi kaikkialle
joka iskusta. Hän huusi ja itki, käheällä ja
melkein kadonneellaa äänellä kaikesta itkusta ja
huudosta. Siiryin hänen taakse ja iskin häntä
perseeseen. Ja uudestaan ja uudestaan.
Kun… En tiedä,
kolmen kymmenen tai sinne pain iskun jälkeen, lopetin ja ihailin
kätteni työtä. Hänen selkänsä oli kasa
tunnistamatonta lihaa, verta juosten siitä ulos ja luita
sojoittaen näkyvissä hänen nyt epä muodostuneesta
kropasta. Katsoin hänen peräänsä josta puuttui
palasia. Hän oli kuin porsas joka oli juuri tullut teurastajalta
ja pidin häntä onnekkaana ettei hän ollut jo kuollut
veren hukkaan.
Ei vielä Kari. Ansaitset parempaa.
Hänen pelokkaat silmänsä seurasivat käsiäni samalla kun toin näkyviin porakoneen. Hän pystyi juuri ja juuri ravistamaan päätään, verta vuotaen hänen suusta. Pistin porakoneen päälle, ja annoin sen pitää pitkän aikaa äntää, jotta Kari saisi kuulla sen kaunista melodiaa jota hän ilmi selvästi pelkäsi.
Porasin ruuvin hänen
jalkansa läpi, ja sitten toisen, vain hieman ylemmäs...
Sitten toisen, vain muutaman tuuman päästä hänen
verisen ja heikon nilka päästä. Porasin saman verran
ruuveja hänen toiseen jalkaansa myös. Ja sitten, ilman
varoitusta, otin veitseni ja leikkasin vyön josta hän
roikkui irti.
Kari putosi alas kuin
kivi, mikä oli liikaa hänen heikenneille jaloille. Hänen
nilkkansa repesivät karhun rautojen kohdalta, jättäen
vain veriset tyngät. Hän itki kauhusta nähdessään
jalkansa rippeet.
”Tapa minut! Tapa
minut pyydän! Saatttuuuuu!!!” hän huusi heikolla
äänellä, samalla kun hän yritti heiluttaa jalan
jäänteitä.
En pystynyt olemaan hymyilemättä samalla kun otin toisen koukun jossa oli köysi toisessa päässä ja työsnin hänen pillunsa ja klitoriksen läpi, ja sitten vedin köyttä. Hän kiljui ja joutui yrittämään seistä jaloillaan. Se ei tietenkään enää onnistunut joten hän kaatui taakse päin, samalla repien hänen suku puoli elimensä riekaleiksi. Hän vikisi tuskasta, samalla kun hänen äänensä madaltui, ja hänen verensä alkoi vuotaa hitaammin. Hän alkoi kalpenemaan ja hänen nykemisensä heikkenivät. n.
Otin kiinni hänen verisestä ruumista ja kannoin hänet keittiöön, heittäen hänet isoon metalliseen vatiin joka oli täynnä kuplivan kuumaa suola vettä.Hän upposi sinne ja tulisi paistua kuin rapu paitsi hitaammin ja kivuliaammin.
Uskomattomasti hänen silmänsä avautuivat ja hän kiljui samalla kun hän yritti vielä paeta. Mutta vesi ei antanut hänelle armoa enkä minäkään. Samalla kun hymylin, näin miten hänen yrityksensä heikkenivät. Pian, Kari oli kuollut.
Kun hänen lihansa
oli hyvin kypsä, otin hänen ruhonsa ulos. Heitin hänet
pyödän päälle ja otin haarukan, samalla kun
avasin housuni. Aloin syömään häntä samalla,
kun aloin tyydyttämään itseäni.
Kari…
Voihkaisin, samalla syöden lisää hänen lihaansa. Mikään pihvi ateria ei ole tämän veroinen.
Puraisin hänen tissien jämiään ja jatkoin syöden hänen ruumista.
Muisti kuvat joissa Kari kiljui ja rimpuili tuskissa palasi mieleeni. Miten hän oli rukoillut ja pyytänyt että lopettaisin hänen tuskansa.
Minulta tuli.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Epiloogi
Kuka oli tappaja? Pää epäilyt olisivat TK ja Davis, jotka olivat kummatkin Karin mies ystäviä. Koska he eivät koskaan saaneet samanlaista vasta rakkautta, voisiko kenties jompi kumpi heistä tehdä näin julman teon? Voisiko rakkauden kaipuu saada tälläisiä muutoksia ihmisiin jotka luulimme eivät koskaan olisi väkivaltaisia?
Emmekä voi unohtaa, että tappaja voi olla vain joku nimetön luokka toveri, vain yksi nimetön henkilö samalta luokalta kuin Kari. Vain joku jota kukaan ei huomannut.
Me
emme välttämättä koskaan tiedä kuka
teki tämän. Ja siinä on tämän tarinan tosi
kauheus; emme välttämättä koskaan tiedä kuka
tulee olemaan meidän turmioksemme. Voisiko se olla joku johon
luotamme ja josta välitämme? Voisiko se olla joku jonka
juuri ja juuri tunnemme, jonka näemme harvoin? Miten hyvin sinä
tunnet ystäväsi ja ihmiset ympärilläsi?
Pidä
hauskaa